Minulla on uusi asunto. Ensimmäinen ihan oma. Aikaisemmin olen ollut vuokralla, mutta taloudellisena ihmisenä ja elämäntilanteen muuten salliessa sekä henkisesti riittävästi valmistautuneena päätin pari vuotta sitten lähteä etsimään ikiomaa kotia. Kuvittelin sellaisen löytyvän nopeasti, mutta nyt näin jälkikäteen ajateltuna en ihmettele yhtään, että sopivaa ei meinannut löytyä millään. Tapanani on nimittäin usein tehdä asiat vaikeimman kautta :).
Kiertelin ja kaartelin katsomassa erilaisia kämppiä, kilpailutin pankit huolellisesti ja tein yhdestä asunnosta tarjouksenkin. Ei kuitenkaan tärpännyt. Lopulta netistä löytyi hiljainen myynti -ilmoitus, jossa näytettiin vain pohjapiirros. Tuli vahva tunne, että tuo asunto täytyy nähdä. Erinäisten kiemuroiden kautta sain ostettua asunnon omakseni. Muuttoa odotin kuumeisesti ja oli kyllä lopulta aika ihmeellinen olo saada avaimet käteen ja päästä ihmettelemään uutta kotikoloa. Muutosta on nyt kolmisen kuukautta ja kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa. Kirjoituspöytä, TV-taso ja verhot pitäisi vielä löytää.
Yhtenä iltana sohvalla istuskellessani tuli yhtäkkiä ensimmäistä kertaa tunne, että nyt olen kotona. Tämä on minulle juuri oikea paikka. En haluaisi asua missään muussa asunnossa, enkä missään muussa kaupunginosassa tai kaupungissa. Täällä minun kuuluu olla. Samana iltana loin silmäyksen nurkkaukseen, jossa kirjoituspöydän sijaan on vielä toistaiseksi vain kolme paperikassia. Näytti ihan siltä, kuin olisin lähdössä jonnekin. Tuli lämmin olo kun ymmärsin, että olen vasta saapunut. Olen saapunut kotiin ja tänne jään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti